Rapatessa roiskuu

Kirjaimellisesti.

Sillä aikaa, kun yläkerran lattiavalut kuivuvat, me aloitimme kellarin seinien rappauksen.

Aloitimme varmuuden vuoksi kellarin perältä, teknisestä tilasta.

Siellä työnjäljellä ei ole niin väliä.

Tekninen tila on vain laitteille, ei ihmisille.

Saimme haalittua työmaalle taas mahtavan tekijätiimin.

Työt rullasivat ja saimme rapattua myös osan varaston seinistä.

Seinät pinnoitimme kipsilaastilla.

Mikä on helppo laasti käsitellä.

Pysyy myös amatöörin kädessä.

Laastin sopivaa jämäkkyyttä voi mitata, vaikka näin.

Tässä tarvitaan kyllä hyvää luottamusta rappaajien välillä.

Kipsilaastin seikoitusta. Sekoittajan homma on muuten selälle käypää duunia.

Yhden harkon lisääminen laastiastian alle lisäsi huomattavasti työergonomiaa.

Jakotuki suojattuna. 

 Tekemisen iloa. Oman kädenjälki näkyy.

Kellarin takaseinä näyttää jo hyvälle.

 Yksi tärkeä työvaihe on poistaa lattian ja seinän kulmasta betonivalun alle jäänyt "kulmaeriste".

Rapatun pinnan viimeistelyä. 

Osansa rappauksesta sai myös työmaamankkamme.

Viimeinen loppurutistus.

Työnraskaan raatajat. Onnistumisen ilo tulee siitä, kun näkee oman työnsä jäljen.

KIITOS IHANAT TALKOOLAISEMME!

PARASTA ON, KUN SAA TEHDÄ YHDESSÄ.