Yläkerran väliseinät

Työmaalla on vallinnut loistava tekemisen meininki.

Timpuri ja T ovat ahkeroineet yläkerran väliseinien kanssa.

T:n kanssa kannoimme eilen yläkertaan 20 kappaletta EK-kipsilevyjä.

Painavat 42 kiloa kappale ja ovat melko hankalan kokoisia.

Täytyy sanoa, että hetkittäin rakentaminen tuntuu aikamoiselta kuntourheilulta.

Alla kuvia väliseinien teon vaiheista.

Ensin rungot kertopuusta.

Sitten mittausta, sahausta ja levytystä.

Yksityiskohtien näpertelya, esimerkiksi vesiputkien reititystä seinärungon väliin.

Eristeeksi väliin villaa.

Hääri työmaalla tänään myös Terawatin sähkäri.

Hän laittoi yläkerran seinärunkoihin tarvittavia sähkövetoja.

Onneksi olin itsekin työmaalla.

Sain varmistettua, että pistorasioita on tarpeeksi ja valokatkaisijat & spotit ovat järkevissä paikoissa.

Puuttuipa heidän kuvistaan keittiön uunin paikka.

Nyt tehdään työmaalla sellaisia työvaiheita, että on parempi käydä päivittäin "vahtimassa" tehtyjä töitä.

Asioihin, kun voi tässä vaiheessa vaikuttaa.

Hyvää työtä ovat tyypit (ja me!) tehneet.

Jee!

Isomman makuuhuoneen kaapiston paikka. 

Kylpyhuoneen seinään tehty reitti vesiputkille. 

Yläkerran kylppäri. 

Isomman makuuhuoneen seinien runko.

Seinään jätetty aukko lasiovelle sekä liukumavara seinän sisään.

 

Osittain levytetty makuuhuoneen nurkka (kaapistojen tausta).

Keittiö. 

Sähköhommia ja seinän levyksen kiinnitystä. 

 Nyt alkavat tilat hahmottumaan myös yläkerrassa.

Kerrassaan hienoa.

Porrasaukon kohta.

Lasikaiteen kiinnikkeet on upotettu lattiavaluun.

Oikealta käynti pienempään makuuhuoneeseen. 

Keittiön korkea seinän pätkä levytetty.

Matalaseinä rungotettu oikeaan korkeuteen.

Maalämpö kannattaa

Rakentajana pääsee vaikuttamaan yllättävän moniin asioihin omilla valinnoilla.

Joskus joutuu päättämään asioista, mistä itsellä ei ole mitään ennakkotietämystä.

Toisaalta on hienoa, että asioihin voi ihan itse vaikuttaa.

Yksi iso valinta tapahtuu lämmitysmuodon valinnan kanssa.

Me päädyimme maalämpöön.

Tulin pohtineeksi työmaalla, miten maalämpö oikeasti toimii.

Eli ensin maaperään (meidän tapauksessa kallioon) porataan kaivo.

Meillä porakaivon syvyydeksi tuli 130m.

Ja näitä porakaivoja tuli kaksi, kun kyseessä on paritalo.

Eli molemmille asunnoille on omat kaivot sekä sisätiloissa laitteet.

Kaivojen avulla saadaan maaperästä kerättyä geotermistä lämpöenergiaa.

Lämpöpumpun kompressorin avulla energia pystytään siirtämään lämmitysjärjestelmään ja

lämpimään käyttöveteen.

Plussana maalämpöjärjestelmässä on energiatehokas asunnon viilentäminen

kesäaikaan.

Maalämpöjärjestelmä pääsee parhaiten oikeuksiin vesikiertoisen lattialämmityksen kanssa.

Tällä yhdistelmällä saadaan paras mahdollinen hyöty laitteiston toimintaan.

Investointina maalämpö on toki kalliimpi kuin esimerkiksi kaukolämpöverkkoon liittyminen.

Öljylämpöön verrattuna maalämpö on käyttökuluiltaan jopa kolme kertaa edullisempi.

Jos ajatellaan pitkässä juoksussa, maalämpö energialähteenä todellakin kannattaa.

Maalämpö on yksi tulevaisuuden parhaista vaihtoehdoista, ekologisesta näkökulmasta.

Maalämpö kun on uusiutuvaa energiaa.

Rakentamista harkitseville ja muillekin energia-asioista kiinnostuille suosittelen

Geodrillin kotisivuja.

Todella paljon hyvää tietoa maalämmöstä.

Linkki alla:

http://www.geodrill.fi/

Vesikiertoinen lattialämmitys.

Maalämmön porakaivot ovat maapinnalla melko huomaamattomat.

Myöhemmin ne tulevat jäämään maanpinnan alle

(kuitenkin niin, että kaivoja pääsee tarvittaessa huoltamaan).

Tietolähteenä käytetty Wikipediaa.

Kattohommia auringon syleilyssä

 Etelä Suomen Peltipojat ahkeroivat katon kimpussa perjantaina.

He asensivat kävelysillan peltikatolla liikkumista helpottamaan.

Kävelysilta mene koko katon leveydellä, paritalon päästä päähän.

Asennusurakkaan kuuluivat myös molemmille asunnoille omat tikapuut,

lumiesteet ja läpiviennit.

Läpivientien tekoa, pohjoisesta kuvattuna.

Peltikatolla liikkumisen kannalta kävelysilta on erinomainen turvallisuustekijä.

 Läpitalon aurinko.

Valmiit tikapuut.

Kokeiltu on, toimii!

Raksaportaat ja -ovi

Jos on aihetta hehkuttaa, silloin pitää hehkuttaa.

Saimme työmaalle aivan loistavan timpurin, jonka on tarkoitus olla matkassa mukana loppusuoralle asti.

Hommat suorastaan lensivät liikkeelle, kun timpuri näyttäityi raksalla.

Ensinnäkin loistava T & T -tiimi hommasi meille kierrätyskeskuksesta oven (karmeineen) kympillä.

He tuunasivat ovesta styroksilla oikein eristävän ja toimivan ulko-oven kotiimme.

Todella toimiva.

Timpuri sai ensimmäisenä työpäivänään aikaiseksi raksaportaat.

Vihdoin pääsee sisäkautta yläkertaan.

Tämä helpottaa jatkossa töitä huomattavasti.

Ja näin talviaikaan on luksusta, kun ei tarvitse parvekkeen kautta könytä ylös tikapuilla.

Kaiken kukkuraksi alkoi myös kellarin seinien roiloomis -urakka.

Eli seiniin reikiä erilaisten putkien vientejä varten.

Timpurin ja rälläkän lähdettyä, T jatkoi vielä hommia käsipelillä.

Vasaran kanssa työteho on mahdottoman hidasta.

Mitenhän ihmiset ovat ennen vanhaan pärjänneet työmailla ilman sähkökoneita?

Vouh. Arvostan.

   

Näkymä kodinhoitohuoneen ovelta eteiseen.

 Raksaportaat ja eteistila.

Portaat yläkerrasta kuvattuna.

Tämä portaiden jyrkkyys ei varmaan menisi läpi rakennusvalvonnasta.

Onneksi varsinaiset portaat kääntyvät alhaalla oikealle eli ovelle päin.

Näin portaiden nousu ei jää liian jyrkäksi.

Oikealle puolelle tulee täyslasikaide ja vasemmalle käsijuoksu.

No ei mennä asioiden edelle.

Nämä koolinki -portaat ovat parasta, mitä työmaalla on hetkeen tapahtunut. Jee!

Näkymä varastosta eteiseen.

Heti edessä oikealla kellarin pikku wc.

Siellä näkyy roiloomisreikä, joka on tehty valokatkaisijaa varten.

Varastotilan ja teknisen tilan seinän roilottavaa kohtaa.

Käsipelillä kapean roilon tekemistä.

Eli apuvälineinä vasara ja taltta.

 Vesijohtojen reikiä.

Kodinhoitohuoneen roiloja

Mites nämä tekemäni keittiön vanhat penkit?

Tunnearvoiset. Käsityönä tehdyt.

Nyt ne ovat työmaan raiskaamat.

Tärkeä apuväline melkein hommaan kuin hommaan.

Mutta eivät taida päästä enää keittiön penkeiksi.

Rapatessa roiskuu

Kirjaimellisesti.

Sillä aikaa, kun yläkerran lattiavalut kuivuvat, me aloitimme kellarin seinien rappauksen.

Aloitimme varmuuden vuoksi kellarin perältä, teknisestä tilasta.

Siellä työnjäljellä ei ole niin väliä.

Tekninen tila on vain laitteille, ei ihmisille.

Saimme haalittua työmaalle taas mahtavan tekijätiimin.

Työt rullasivat ja saimme rapattua myös osan varaston seinistä.

Seinät pinnoitimme kipsilaastilla.

Mikä on helppo laasti käsitellä.

Pysyy myös amatöörin kädessä.

Laastin sopivaa jämäkkyyttä voi mitata, vaikka näin.

Tässä tarvitaan kyllä hyvää luottamusta rappaajien välillä.

Kipsilaastin seikoitusta. Sekoittajan homma on muuten selälle käypää duunia.

Yhden harkon lisääminen laastiastian alle lisäsi huomattavasti työergonomiaa.

Jakotuki suojattuna. 

 Tekemisen iloa. Oman kädenjälki näkyy.

Kellarin takaseinä näyttää jo hyvälle.

 Yksi tärkeä työvaihe on poistaa lattian ja seinän kulmasta betonivalun alle jäänyt "kulmaeriste".

Rapatun pinnan viimeistelyä. 

Osansa rappauksesta sai myös työmaamankkamme.

Viimeinen loppurutistus.

Työnraskaan raatajat. Onnistumisen ilo tulee siitä, kun näkee oman työnsä jäljen.

KIITOS IHANAT TALKOOLAISEMME!

PARASTA ON, KUN SAA TEHDÄ YHDESSÄ.

Pesäero kellariporukan kanssa

No vihdoin.

Yläkertaan saatiin lattiavalut.

Sitä ennen lattiaan tehtiin lattialämmitykset Kesselen toimesta.

Tavallaan huojentavaa, että yhteistyö kellariporukan eli Basso perustusten kanssa päättyy tähän etappiin. Urakka rajoittui yläkerran lattiavaluun.

Seuraava lattiavaihe eli hionta jää rakentajalle eli meille.

Aloittelevalle rakentajalle annan vinkin, että lattiaurakassa hionnan osuus kannattaa sopia tarkkaan.

Meidän sopimuksessa piti olla se laajempi vaihtoehto, mutta nyt ollaankin tilanteessa, että hionta jäikin meille. Sopimuksessa oli hyvin ympäripyöreästi mainittu valu-urakasta. Kellariurakka oli kokonaisuudessaan hyvin laaja, joten tälläinen pieni "nippelitarkennus" jäi tekemättä.

Eipä siinä. Kyllähän sitä yhden lattian hioo, vaikkei ammattilaistaustaa olekaan.

Ja muutenkin.

Ei tarvitse enää työskennellä keskinkertaisen toimijan kanssa.

Lähinnä suurin ongelma kellariporukalla on tiedon kulku työnjohdon ja työntekijöiden välillä.

Sopimuksessa lukee, että urakoitsija ja työnjohto tarkistaa jokaisen työnvaiheen jälkeen työnlaadun.

Onkohan kellariurakoisijan työmaajohtaja vaivautunut työmaalle ehkä kaksi kertaa menneen seitsemän kuukauden aikana. Puhelimeen vastaaminenkin on ollut melko vaikeaa, varsinkin tiukan paikan tullen.

Onneksi rakennamme paritaloa ja asumme lähellä työmaata.

Työmaalla tulee vierailtua päivittäin, joten silmäpareja on ollut paikanpäällä oikeaan aikaan.

Omalla työmaavalvonnalla olemme välttäneet monen monta rakennusvirhettä.

Ja työnlaatu kellariporukan osalta on ollut, oman valvonnan ansiosta, vähintäänkin hyvää.

Alla muutama kuva yläkerran lattialämmityksistä.

Ja pimeäkuvausta lattiavaluista.

Loistava valutiimi aloittelemassa hommia.

Korkojen tarkistusta ja lasermittausta. 

Steelpro -lasikaitdetukien asennusta.

Kaidetuet upotetaan valuun (vaihtoehtoinen asennustapa).

Palaan asennukseen myöhemmin tarkemmin.

Rakentajan patentoidut miestikkaat. Toimii, käytössä testattu!

Suojattu eli jesariteipattu parvekkeen ovenkynnys.

Yläkerran jakotukit omalla paikallaan. 

Jakotukit. 

 Valutuet asennettu putkien ympärille.

 Pienemmän makuuhuoneen lattialämmöt.

 Keittiötilan lattialämmitykset.

Tässä kuvassa näkyy, että lämmitykset on vedetty myös kettiökaapistojen alle.

Tulevaisuuden varalle. Jos keittiökaapistojen paikkoja joku joskus tulevaisuudessa vaihtaa!

 Valuauto valmiudessa.

ALLA MUUTAMA HUURUINEN KUVA LATTIAVALUISTA.

Huomaa kuvien höyry.

Talossa oli heti valujen jälkeen kovin kosteaa.

Täytyy kuvata lattia vielä valukosteuden laskeuduttua.