Sisätäyttöjä ja Hermo star -pastilleja.

Tuli tuossa lapioitua 4 kuorma-autollista kiviä. Ja lisää on tulossa. Sen lisäksi jouduttiin kantamaan routaeristyslevyjä tontin kulmasta A kulmaan B. Kiitos ex tempore -avusta Virpi ja Tuomas.

Kaikki urakointi tuli parin tunnin varoitusajalla. Sanotaanko, että hölmöläiset tekevät täyttöjä, kun kellarin seinät ovat jo pystyssä. Ja kaikki tämä johtuu kellariporukan johdon huonosta aikataulutuksesta. Argh.

Tämä hieno pastellirasia löytyi työmaalta. Ai menikö hermot? Pastellirasia vuodelta -1960.

Tsekkaa vanhoja hermo -mainoksia: http://www.nokivasara.com/foorumi/thread-27-page-23.html

Varokaa kivisadetta! Täyttöihin tarvittavat kivet olisi huomattavasti helpompi ajaa sisälle, kun kellarin seinät olisivat matalammalla.

 Tässä seison meidän varatossa. Oviaukosta näkyy tekninen tila. Vielä näkyy naapurin puolelle. Onneksi tulevaisuudessa saamme väliseinän asuntojen välille. 

Rikki poikki puhki. Ja koko tuleva viikonloppu pitäs jaksaa huhkia lapion varressa, kaiken muun päälle. Hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta. Nyt ymmärrän, miltä rakentaminen maistuu, työltä. Ja hikiseltä sellaiselta.

Ensi viikon maanantaina tulevat ontelolaatat, torstaina sisäputkien asentajat. Siihen mennessä pitäisi saada kaikki täyttöihin tarvittavat kivet sisälle, tasattua ja asennettua routaeristeet (se on onneksi kellariporukan homma!).

Näkyvissä, saunan ikkuna ja ulko-ovi!

Kellari on noussut siihen pisteeseen, että ulko-ovesta ei voi enää erehtyä. Saunan pikku ikkunakin jököttää omalla paikallaan.

Työmaalla vauhti on aikamoinen. Ensi maanantaina tulevat ontelolaatat. Sitä ennen on vielä vuorossa sisätäytöt ja tasaus. Ensi viikolla tulevat myös Spigotin miehet tekemään pohjaviemäröinnit sisälle.

Tässä on rakennuttajalla pää pyörällä vauhdista. Itse sukkuloidaan aikataulutuksen ihmeellisessä maailmassa. Miten saat oikeat miehet juuri oikeaan aikaan tontille töihin, riittävällä varoitusajalla. Ilman, että toisen työ häiritsee toisen työmiehen tekemistä. Haipakkaa on!

Työmiehet tekevät kevyesti 14 tunnin työpäivää.

Siinä on, oman käden jälkeä. Pari tuntia kerättiin kellarimiesten roskia, kannettiin tyhjiä lavoja ja ylijäämä harkkoja, joita oli ympäri tonttia. On se hienoa, kun saa itse osansa tekemisen meiningistä!

Annetaan lavoja!

Lue linkki sisustusblogin puolelta: http://mosseinterior.blogspot.fi/

Asuntojen välinen seinä paritalossa

Miehen mitta työmaalla. Onhan tuo kellari jo aikamoinen rakennelma. Mittasuhteet saavat uuden ulottuvuuden, kun on jotain mihin verrata kokonaisuutta.

Kuvassa oiotaan pohjoisrajan rakennusaitaa.

Keskelle rakennusta on noussut kahi -tiilistä asuntojen välinen seinä. Väliin on jätetty pieni ilmarako, joka lisää asuntojen erillisyyttä.

Edessä alkaa hahmottumaan oviaukot, josta tulee varsinaiset sisäänkäynnit.

Terassien mittausta. Viron työmiehet ovat kyllä tehneet hyvin työnsä. Jopa niin ripeässä tahdissa, että rakennusmateriaalit ovat muutaman kerran loppuneet kesken. Eli tekevät hommansa aikataulua edellä. Mikä on varsin mukava asia.

Siinä ne nyt seisoo, maalämpö -porakaivot. Ovat melko huomaamattomat ja helposti piilotettavissa pihalla esim. nurmikon tai kaivon kannen alle. Ainut miinus on se, että kaivot jäivät melko ylös. Tästä kohdin oli tarkoitus vielä louhia kalliota, jotta maapinta ja etupiha jäisivät alemmalle tasolle. Katsotaan minkälaiseksi etupiha tulee muodostumaan. Sen aika näyttää.

Paritalon maalämpö ongelma!

 Tontilla on eilen porattu ensimmäinen maalämpökaivo 130m. Tänään on porausta samat 130m. Eli yhteensä porausta 260m. Tämän pitäisi riittää parintalon kokonaislämmitykseen.

Kuvassa poravaunu oikealla. Jouduttiin ajamaan kuorma-autollinen kiveä etupihaan, jotta saatiin poravaunu oikeaan paikkaan poraamaan kaivot.

Ajankohtainen maalämpö ongelma:

Viimeaikoina olemme pohtineet maalämpöjärjestelmää tarkemmin. Olemme tehneet Kesselen kanssa diilin vesikiertoisesta lattialämmitysjärjstelmästä, maalämpöporauksesta sekä yhteisistä maalämpöpumpusta & lämminvesivaraajasta. Yhteisiin laitteisiin päädyttiin kustannussyistä (ilman, että selvitimme tarpeeksi laitteiden todellista toimivuutta paritalokohteessa). Nyt on noussut esille ongelma, miten jakaa yhteisten laitteiden kautta asuntokohtainen kulutus. On olemassa mittarit (kalliit sellaiset), joilla pystyisi ilmeisesti jakamaan asuntokohtaisen käytön. Mutta mietenkäs yhteisten laitteiden kulutus?

Yhteiseen tekniseen tilaan on piirretty jälkimittarit sekä 3 mittauskeskusta. Jos olisimme fiksuja, tekisimme tässä kohtaa muutoksen ja ottaisimme sittenkin omat maalämpöpumput sekä varaajat. Toki omat laitteet maksavat hieman enemmän. Mutta säästöä tulisi siinä, että teknisesta tilasta jäisi 1 mittauskeskus pois (yhteisten laitteiden mittaus). Sekä jälkimittarit pois. Asunnon jälleenmyynnin kannalta olisi tietysti merkittävää, jos laitteet olisivat omat. Ja yhteiseen tekniseen tilaan vedettäisiin tässä kohtaa väliseinä. Saataisiin molempiin asuntoihin selkeät omat tekniset tilat. Tuttu sähkömies sekä sähkösuunnittelija ovat ehdottomasti omien laitteiden kannalla.

Onko kokemuksia?

Tässä vaiheessa vielä ilmeisen helppo muutos, mutta miteskäs parin vuoden päästä, jos haluaisimmekin omat laitteet. Ei taida onnistua ihan helposti? Tai on aikakin kallista leikkiä myöhemmin?

 Etualalla naapurirakentajan perustukset. Takana meidän tontti ja maalämmön poraus.

 Kellari kuvattuna tontin lounaiskulmasta.

Pöllipino vinksinvonksin. Onko myrsky kaatanut vai hermostunut naapuri?

Apua, porrasongelmaan?

Lukekaahan juttu sisustusblogini puolelta!

Saa antaa vinkkejä, kiitos!

http://mosseinterior.blogspot.fi/2012/08/apua-porrasongelmaan.html

Kellarin seinät kohoavat vauhdilla

Kuvia tontilta. Eilen ja toissapäivänä.

Työmaa toissapäivänä. Kantavat väliseinät nousevat vauhdilla, samoin ulkoseinät. Valkoinen kiemurteva putki on radon putkea. Putket on vihdoin asennettu molempiin asuntoihin. 

Ulkoseinien Leca -lämpöharkon rakenne. Täyte on polyuretaania. 

Lisää putkia ilmestynyt tontille odottamaan asennusta. 

 Virolaiset työmiehet painavat pitkää työpäivää, työn laadusta tinkimättä. Toistaiseksi homma on sujunut mallikkaasti.

Rakennustyömaa eilen. Kantava väliseinä näyttää kohonneen vauhdilla. Tuntuu, että kuvan seinä on tehty tulevaan korkeuteensa. 

Paritalo meidän alakerran kuistilta. Mustan putken päälle tulee saunaosasto. Tuossa välissä eteisaula. Kantavan väliseinän takana tekninentila. Oikealla varastotila, joka näyttää melko suureksi tilaksi. Edessä oikealla askarteluhuone (eli leffahuone).

Hahmottuuko yhtään? :)

Työn tahti on melkoinen. Tässä näkyy, mitä porukka saa vuorokaudessa aikaan. Seinät kohoaa sellaisella tahdilla, että tekee mieli käydä tontilla päivittäin toteamassa, että sieltä se koti nousee. Epätodellisen ihanaa. 

Pohjoinen takaseinä on saavuttanut miehen mitan. Kantavat seinät ovat normaalikorkeudessa.

Oho putket unohtui!

 Basso -perustusten työmaatiimi on täydessä vauhdissa. Työmaalle on saapuneet myös ensimmäiset virolaiset työmiehet. Vaikka palvelun ostaa suomalaiselta firmalta, tuntuu, ettei rakennusalalla voi etelännaapureiden työpanosta välttää. Ei siinä, ihan päteviltä ainakin Basson virolaiset vaikuttavat. Muutama kierros Leca -harkkoa on laitettu maanvaraisen anturan päälle.

Kuvassa oleva musta 90mm putki on maalämpöä varten. Ensinnäkin putken koon piti olla 110mm ja putkia piti olla kaksi. Toiseksi sokkeleiden alla piti kulkea myös radon putki ja niitäkin piti olla kaksi kappaletta. Paritalon molemmilla puolilla omansa. No kuten kuvastakin näkyy, sokkeleiden alla komeilee vain yksi putki ja sekin väärää kokoa. Onneksi paritalon rakentajalla on synergiaetu siinä, että työmaata valvoo useampia rakennuttajan silmä. Itse siis huomasimme tapahtuneen virheen. Luojan kiitos tässä vaiheessa. Kauhulla jo mietittiin mitä tapahtuu. Joudutaanko jo valetut sokkelit purkaa ja aloittaa homma alusta? Ja kenen vika unohdus on maarakentajan, perustustiimin, vastaavan mestarin vai meidän? Toisaalta ihan sama, kunhan asia korjaantuu ilman lisäkuluja.

Pelättyä pienemmäksi osoittautui tapahtunut unohdus. Huhhes. Virolaiset sanoivat, ettei putkien veto tässä kohtaa ole ongelma. He asentaa ne kyllä sokkelin alle (ilman purku toimenpiteitä) ja se tuntui olevan ihan iisi homma, kunhan toimitamme tarvittavat putket tontille. No pelastava puhelu maanrakentajallemme Rinne-Laturin Reijolle ja putket hoituu. Mitä olisi työmaamme ilman Reijoa. Mietin jo, että hänet pitää apumiehineen kutsua vähintään tupareihin. Niin suuri apu hänen porukasta on meille ollut.

 Siistiä työjälkeä ovat miehet tehneet, ei voi valittaa.

Tältä näytti työmaa eilen to 9.8.2012.

Perustustyöt lähtökuopissa

Tontti on täyttynyt perustusporukan tarvikkeista. Ja hyvä niin. Ekan päivän uurastuksen tuloksena, tontti sai perustusten muotit. Nyt hahmottaa paremmin talon sijainnin tontilla. Muottien asennus paljasti myös sen, että etelän suuntaisesta kuistista/parvekkeesta tulee ihanan iiiiso.

 Tarvikesanko. Työmiesten tykötarpeita, mitä lie.

Budjetti alitettu, pohjatyöt valmiit

Näistä kuvista poiketen, kaikki sadevesiputket on asennettu. Maan tasaus on tehty valmiiksi. Loistava maatyö -porukka on siirtynyt jo toiselle työmaalle. Maatyöbudjettimme näyttää alittuneen, mikä on ihan loistava juttu loppu rakentamista ajatellen. Koko rakennusprojektin isoin kuluerä piili juuri maatöissä. Eli kauhahommissa, räjäytyksissä ja kivilouheen kuljetuksessa. Näissä urakoissa on aina se vaara, että joutuu huijatuksi, kun ei oikeen tiedä mistä kuulu maksaa mitäkin. Meidän onni oli Reijo Rinne-Laturi. Hinta-laatu-suhteelta oikein loistava valinta. Hänen kautta saimme kaiken tarvittavan palvelun maatöihin.

**Budjetoitiin maatöihin kaikkinensa noin. 60 000-80 000 koko urakasta (eli paritalo rakentaja laittaa luonnollisesti tuon kulun puoliksi!). Jotkut tarjoukset mitä alussa saatiin hipoivat jopa 100 000. Nyt kun urakan kokonaiskulut alkavat selkiytyä näyttää, että jäädään tosiaan budjetin alle. Maatyöt, joiden kuluihin luetaan kaikki tontin kaivuutyöt, räjäytykset, kivilouheen poisvienti, täyttöjen tuonti, tasaus, välinevuokrat, tarvikkeet ja työnmiesten kulut. Ja tontilta räjäytettiin n.830 kuutiota kalliota, mikä on melko paljon!**

Seuraavaksi odotellaan Basso -perustustiimiä, jonka olisi tarkoitus aloittaa lähipäivinä perustus- ja kellariurakka.
Tontilla sattui ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) haveri, kun perustusporukan työmaajohtaja onnistui telomaan nilkan. Ja käärönhän se jalka meni. Vaikka tontti on tällä hetkellä suhteellisen helppo liikkua, näköjään kaikkea voi sattua.